sunnuntai, 19. kesäkuu 2011

Perheenlisäystä tiedossa!

 29.4.2011 oli se päivä kun maailmaan tupsahti 10 pientä labradorinalkua... Itse piti ehtiä katsomaan synnytystä, mutta työt estivät aikaisen lähdön ja Viola ei halunnut pitää kasvattajaa jännityksessä liian pitkään ;)

Yhteissaldona 3 narttua ja niiden 7 velje(st)ä :) Pojat etuilivat huolella ja pelkäsin jo ettei narttuja tule, minulle oli luvattu toinen narttu, eli ensimmäisen syntyessä alkoi jännittämään kahta kamalammin. Onneksi pian tuli jännityksen laukaiseva tekstari: Könni <3

Tässä kuva yhdestä tytöstä päivän ikäisenä, vielä ei ehkä voi sanoa onko tämä juuri se minulle tuleva:

JES, mulle on siis pentu jos kaikki menee hyvin ja säilyvät hengissä jne, kyllähän te tiedätte kaikki riskit pikkupentujen ensimmäisten viikkojen aikana.

Noh, kaikki meni hyvin ja kävin katsomassa pentuja 5 viikon ikäisinä. Melkoisia palleroita, mutta eroja luonteissa jo näkyvissä. Varasin itselleni pentueen kamalimman nartun, vaikka ei niistä kovin kamalia saa tekemälläkään =) Tää yks narttu vaan pieksi muita ja omaa tahtoa oli vaikka muille jakaa, tän mä haluun!

Tää oli ainakin silloin se pahin narttu, joten jo hyvällä todennäkösyydellä kuvassa on Könni (kuvannut Kassu Kallio):

Tuon treffaamisen jälkeen piti odottaa kaksi piiiiitkää viikkoa, ennen kuin pennun sai hakea. Pentukuumetta pystyi helposti kasvattamaan hankkimalla kaikkea kivaa sälää, kuten hihnaa, pantaa, leluja, luita jne =)

Toissapäivänä oli vihdoin se päivä kun sai hakea pennun! Pentue ristittiin Kevät-pentueeksi ja ihan itte valkkasin riiviölleni nimeksi "Niinivuoren Kevätkääryle", tuttavallisemmin Könni. Koska nimi on enne, oli tulevan tokolupauksen saatava nimi joka meitä auttaisi. Könnin kello, aina ajassa ja tarkasti, eli toivottavasti tämä nyt toteutuu ja Könni toimii kuin kello, tarkasti ajallaan ja jätättämättä ;)

Ekasta illasta kotona on vain pari pikkukuvaa, mutta tänään otettiin jo muutamia kuvia, tässä niistä yksi. Voiko tällaista söpöläistä ikinä kieltää mistään?

Uuden pennun myötä piti myös blogin nimi vaihtaa...

lauantai, 28. toukokuu 2011

Taivuttelua, taivuttelua...

Taipparikurssi etenee ja riistapäivänä käytiin tutustumassa ohjaajan mielestä ei niin ihaniin elukoihin. Riistoihin oli tutustumassa kymmeniä muitakin, joten kävimme noutamassa lokkia vedestä ja vedettiin pieni kanijälki. Ohjaajan helpotukseksi ei mitään ongelmia. Eihän Napa kanille jäljestänyt, mutta eikös se riitä kun sen vaan saa ylös? :D Mihin on katoamassa tokomainen perfektionismini? Huolestuttavaa!

Noh, totuuden hetki koitti tänään taippareissa.

Raaseporiin vei tie ja siellä odotti Uudenmaan noutajien taipumuskoe ja tuomarina tällä kertaa Petri Tuominen.

Tapani mukaan jännitin aivan vietävästi. Nää noutajajutut on huonoja siitä, että ikinä ei voi tietää mitä se piski keksii, ei voi kuin luottaa koiraansa... Tokossa sentään voi treenata aina lisää niin saa itselleen varmuutta ja koiralle rutiinia... Noh, takaisin taippareihin:

Ensimmäisenä siis sosiaalisuuden mittaaminen, tää nyt varmaan oli se helpoin osuus, jonka tiesin menevän läpi =)

Toisena vesinouto, lokki rantaveteen ja koira perään, ei ongelmaa. Laukaus (kera kolmen komean kaiun), lokki veteen veneestä ja koira hakemaan. Vesipeto mietti hyppäiskö, mut lopulta läiskähti veteen ja toi lokin, kiltisti käteen, JEEE!

Kolmantena peloista toiseksi suurin: hakuruutu... Maasto oli helppoa mutta, möykkyistä, eli jos vaakku on jonkun mättään tai kiven takana niin aika läheltä pitää mennä että haistaa... Laukaus, markkeerausheitto, jonka jälkeen koira pöpelikköön... Onneksi toi heitetyn ensin, sillä se olis se ainoo varmasti tiedossa oleva tirppa. Hieman haisteli ennen kuin nosti ja toi, mutta toi silti. Sit uudelleen lähetys ruutuun (muut osanottajat kertoivat, että 4 on tuomari haetuttanut, joten vielä olis kolme ainakin haettava). Tuntui, että Napa juoksi (nenä onneksi auki) monta minuuttia ruudussa löytämättä mitään, alkoi kieltämättä jännittää vielä enemmän, jos mahdollista! Onneksi löysi yhden suht läheltä ja miettimättä lähti palauttamaan. Sit ois jäljellä ne kauempana olevat, ei irtoo ni ei irtoo, tässä vaiheessa tuomari lähtee auttamaan ja meidän onneksi työskentely on sen näköistä, että antaa meille rutkasti aikaa ruutuilla.

Lopulta Napa tuo tarvittavan määrän variksia, myös tarpeeksi kaukaa ja päästiin jäljelle, huh!

Kanijälkeä on siis treenattu vain parikertaa, joten mitä tahansa olisi voinut tapahtua... Jäljen alussa siis makuu, josta Napa sai onneksi todella hyvät kiksit, koira irti, "etsi" ja sormet ristiin. Vauhdilla koira katosi näkyvistä ja ainoa toive oli että tulis takaisin kani suussa. Taas jännityksessä tuntui, että aikaa meni todella kauan, mutta yhtäkkiä luokse juoksee mun supernoutaja kani suussa. Luovutus käteen ja tunnustelin itse että ehjä on! JES! Sit voi taas hengittää =)

Tässä vielä arvostelu/koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Käyttäytyy hyvin ihmisiä ja muita koiria kohtaan. HYV

2. Uimahalu: Menee reippaasti veteen ja ui mielellään. HYV

3. Hakuinto: Hakee innokkaasti etualueen, hieman autetaan alueelle menossa syvemmälle jonka jälkeen suorittaa itsenäisesti hakua. HYV

4. Noutohalu: Tuo mielellään löytämänsä. HYV

5. Nouto-ote: Hyvät lokeista, pääsääntöisesti variksista hyvin, hieman kiristää suutaan luovuttaessaan variksen, spontaanit ylösotot. HYV (<- olis ehkä halunnut kuitenkin pitää riistat ite, vaikka mulle niitä tuputtikin)

6. Palauttaminen: Lokit ohjaajalle. HYV (<- toi kyllä kaikki riistat käteen)

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen HYV

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Suorittaa haunomaisesti jäljen, tuo kanin nopeasti ohjaajalle. HYV

9. Yhteistyö: Ohjataan hyvällä tyylillä. HYV (<- ku ohjaaja on ihan paniikissa niin aika eleetöntähän se on :D)

10. Yleisvaikutelma: Nopea nuori koira joka suorittaa hyvin sille tänään annetut tehtävät. HYV

Taipparit siis hyväksytysti läpi! JEEE! Nenä kohti uusia tuulia...

sunnuntai, 22. toukokuu 2011

Labbisleireilyä Lapualla

Pitkän suostuttelun jälkeen mut saatiin lähtemään keskelle korpea Labradorikerhon järjestämälle leirille. Pitkä viikonloppu tiedossa patukkahäntien keskellä, jee! Ai, siellä on WT-koe.... Kirsiiiii, saatko meiät vielä sumplittua mukaan? :D Ja kasvattaja käytti valttikorttejaan ja niinhän me startattiin leirin aluksi WT:ssä nuorten luokassa (ei oo vielä ne taipparit läpäistynä)! Epikset on niitä meiän juttuja, joten ei paineita ;)

Rasteja neljä, joista kaksi aamupäivällä ja kaksi iltapäivällä...

Ensimmäisellä rastilla, motivoitu ohjaus. Ampuja ampuu starttipistoolilla maahan, jonne koira piti saada hakemaan dami. Yllättävän helppoa, en tajunnutkaan kuinka motivoivaa ampuminen voi koiralle olla, vaikka damia ei näkisikään. "Mene" ja Napa pinkas sellasella tykillä damille ja melkein yhtä lujaa takasin. Tuomari sanoi, että täähän meni just niinku me oltiin suunniteltukin että tää suoritettas =)

20p

Toisella rastilla oli markkeeraus pellolla. Onneksi heitto tuli pienen puskan eteen, jolloin koira sai paremman kiintopisteen. Palautus nätisti, mutta jotainhan siinäkin meni ku piste putos, mut onneks ei sentään dami ;)

19p

Kolmannella rastilla oli lähihaku. Ihan lammen rantaan oli heinikkoon piilotettu ainakin yksi dami. Vähän jännitti, että lähteekö mun vesihullu noutaja sinne lutakkoon uiskentelemaan. Lähetyspaikan sai onneksi itse valita ruohikon reunasta. Näin että Napa sai hajun ja lähetin etsimään, hyppäsi alueelle ja samantien takaisin damin kanssa. Tuomarikin naurahti, että sepäs oli helppoa =) Sit lähetys uudelleen alueelle ja lisää dameja etsimään. Kesken haun tuomari sanoi, ettei siellä varmaan enää oo mitään, ota koira pois. Piip piip ja kiitos hei =) (tuo oli muuten meidän kokeen ainoa pillitys!)

18p

Viimesellä rastilla oli markkeeraustehtävä metsässä. Laukaus ja heitto, luvasta lähetys, siistin piston jälkeen dami käteen, JEEE!

20p

Sit alkoki jännittää ihan todenteolla! Se ois sitte finaali jäljellä, APUA, ekat "oikeet" kisat... ei tän näin pitäny mennä =) piti vaan vähän hakea starttikokemusta ja hömppäillä.

Noh, finaalissa meitä Nuo-luokkalaisia oli jäljellä enää kaksi, minä ja Petri Paavola (SNJ:n puheenjohtaja, jos joku ei vielä tiennyt). Nii, ja sit kerrottiin että jos nyt mokaa niin ei saa tulosta, eli kaikkien tehtävien pitää mennä putkeen. Ei yhtään armoa, toisinkuin tokossa, jossa voit ottaa jostain nollan ja parantaa muualla... Ei täällä. Kyynel. Noh, mokataampa sit edes kaikkien silmien edessä (finaalia yleensä raahautuu katsomaan kaikki kisaajat). Nuorten luokan finaali vielä viimesenä, että varmasti myös ne voittajassa kisaavat saavat naureskella :D

Petri meni ensin ja jäin ihan yksikseni kuuntelemaan aploodeja joita muille annettiin. Onneks ei jännittäny yhtään, NOT! En oo ikinä tärissy niin paljoo ku sillon, aivan järkyttävää! "Seuraava!" EIH, kai se on pakko mennä...

Kivasti keskelle peltoa, josta kaikki varmasti näkee. Tehtävänä ykkösmarkkeeraus metsänlaitaan, kivasti ojan ylityksellä (ojat on meiän kirous, Napa ei haluais hypätä jos voi kiertää). Onneksi ojaa oli joka suuntaan niin ei voi kiertää vaan pakko hypätä suoriltaan. Matka oli semipitkä, mutta ei mahdoton. Heitto ja koira hakemaan. Napa yllätti itsensäkin ja toi damin suoralla pistolla ojan yli hienosti hypäten. Dami käteen asti ja taas voi hengittää. Aivan mahtava fiilis, sehän meni putkeen!

18p

Pisteitä yhteensä 77/80 +18 finaalista! Sijoituttiin ensimmäiseksi ja Napa oli tuomareiden valinta <3 JEEE! Ehkä tää vielä tästä helpottaa kun oppis ite olemaan rennompi! Pakko myöntää, että pieni WT-kärpänen puraisi :D

Tässä vielä pakollinen yhteiskuva, jonka on ottanut Kassu Kallio:
 
 
Loppu leiri meni hyvien treenien merkeissä. Saatiin uskomattoman paljon lisää vinkkejä ja Napakin oivalsi uusia juttuja. Linja piteni huimasti, eikä hajuylityksetkään olleet hankalia kun hieman pääsi treenaamaan :)
Ohjaajana kärsin kaikkimullehetinyt-syndroomasta ja leirin osalta se vain paheni! Miksi ei voi jo olla niin hyvä kuin kaikki muutkin?

lauantai, 7. toukokuu 2011

Uudenmaan ohjus

Taipparikurssista huolimatta, sekoitetaan pakkaa vielä näillä epiksillä. Tänään vuorossa oli siis Uudenmaan ohjus, eli kotikisat ;)

Ensimmäisellä rastilla oli markkeeraus, joka ei siis vielä(kään) ole vahvuuksiamme. Lähetys pururadalta ojan yli metsään. Ensimmäisellä heitolla olikin meille ylläri, eli ei ollenkaan ääntä, pelkkä heitto. Nojoo, onneksi sentään joku oli hereillä ja kuuli rasahduksen kun dami putosi pusikkoon. Eihän Napa sitä varsinaisesti markkeerannut, mutta dami saatiin kuitenkin ylös. Toinen markkeeraus heti perään, nyt onneksi kumpikin hereillä ja vaakkumistakin saatiin tällä kertaa. Taas pientä hakua, mutta dami hienosti ylös.

Tuomio: Suorittaa molemmat markkeeraukset pienen haun jälkeen. Noutotyö 6/10p, yhteistyö 8/10p

Toisena tehtävänä oli ohjaus. No onneksi ei tarvinnut ohjata, sillä linja oli hyvin motivoitu... Koira linjalle ja dami ylös, helppoa? No palautus menikin sitten huonommin: Napa kadotti mut näkökentästään ja ohjaaja ei tajua äännellä millään tavalla, joten juoksee ensin ohi... Peili käteen taas!

Tuomio: Koira seuraa hyvin ohjaajan vierellä kytkemättömänä. Erittäin vauhdikas koira, joka etenee suoraviivaisesti damille. Hieman kiertäen palautus. Nouto 9/10p Yhteistyö 9/10p

Viimesenä sitten rakas hakuruutu. Maasto oli ennestään semituttu, joten ei epäilystäkään että irtoaisiko. Tehtiin parityönä, eli toinen odotti kun toinen haki. Dameja oli aika monta ruudussa, joten helpohko tehtävä. Kolme piti hakea, mutta toisen damin jälkeen tuomari oli sitä mieltä, että haettu tarpeeks. Siinä sitte ihmettelin ja toimitsijatkin onneksi hereillä ja saatiin hakea se kolmaskin dami =)

Tuomio: Itsenäisesti hakualueella liikkuva koira, joka kattaa hyvin hakualueen. Löytää 3/3 damia. Yleisarvostelu 9/10p +2p noudettu dami = 6p

Lopputulemana yleisarvostelu: Erittäin vauhdikas, tottelevainen koira 56/66p, ei sijoittunut 5 parhaan joukkoon... ens kerralla sitte?

Itse en voi olla kuin tyytyväinen, vaikka tehtävät olivat helpohkoja verrattuna itse treenaamiimme tehtäviin. Hyvä vaan siis jos osaan jotain kehitellä ja saada koiraa eteenpäin! Eniten tarvitsisi keskittyä omaan olemiseen ja elehtimiseen, etten aina pilaisi koiran suoritusta omilla hölmöilyilläni. Mutta niitähän riittää kun yksin treenaa, tarttis jonku pieksemään vääristä ohjaajan suorituksista :D

lauantai, 9. huhtikuu 2011

Taipparikurssille mars

Ilmottauduttu siis taipparikurssille, ei niinkään koiran takia, vaan itseni takia =) mutta onhan siellä kiva käydä kun huomaa, että täähän toimii (musta huolimatta)! :D

Ensin oli parin tunnin luento aiheesta ja siellä kertoiltiin säännöistä ja muutenkin mitä siellä taippareissa koiralta odotetaan... ei kuulostanut hankalalta.

Ensimmäinen treenikerta ja fiilis on hyvä. Napa on siis varmaankin kurssin vanhin, mutta taipparit käymättä kun ei ikä viime syksynä vielä riittänyt. Ekalla kerralla treenattiin lähinnä perushallintaa, paikallaoloa ja katsottiin kuinka koira käsittelee damia. Täytyy sanoa, että kai me ollaan jotain tehty oikein... tai no, en onneks muista millanen Napa oli puol vuotta sitten, esim. mut ainakin nyt ollaan hyvällä suunnalla edes. Positiivisinta oli, että kun muut tekivät ei Napa kuumumisesta huolimatta päästänyt ääntäkään, jes! Hieman oli vaikeuksia paikalla istumisen kanssa, kun vähän meinas mennä jumppaamiseks: istu-maahan-istu-maahan ku muut noutaa nenän edestä. En vielä huolestu :)

Sit tehtiin perus linja-treenii, motivoitiin kaikki, ja tietty piti ahnehtii... ojan ylitys, ei ongelmaa, sinne meni ja damin kans takas. No sit ku meni niin hyvin ni ehdotettiin et jos tekis yhen niin et veis ite ja koira venais kattellen... joo, tietty, eiköhän sekin mee hyvin... Ja niin....

Ensinnäkin valitsin kohdan jossa linjalla meni ainakin kaks tai kolme polkuu, eka virhe. Koira linjalle, meni tosi kivasti taas sen tutun 2/3 osaa, jonka jälkeen lähti vituiks... siis ihan tosissaan. Koira lähti suuntaan X, pillistä läpi ja omasta otsasta pongahti heti tuttu kaveri... ärähdys jonka ansiosta koira onneksi tajusi oman parhaansa ja pysähtyi. Kutsuin luokse ja homma alusta uusiks. Mentiin lähemmän, kävin näyttämässä missä se dami oikeesti edes oli, linjalle ja oho, sieltähän sekin nousi. 

Lopputulemana itselle jäi hyvä mieli, vaikka nyt tiedetään mitä treenaillaan ahkerammin. Perusasiat kuntoon, ehtisköhän ennen seuraavaa kertaa? En voi toisaalta muuta todeta, ku että ihan perseestä treenata yksin kun tekee asioita joita ei edes huomaa... haluan jonkun pieksemään mua, ahkerasti! Nyt on motivaatiota treenailla, kun tietää mitä pitäis treenata ja miltä sen pitäis lopulta näyttää... =)

To be continued...