Tsadiin on saapunut talvi, jonka haittavaikutuksena myös lumi ja pakkanen. Tarveaineet, joita en henkilökohtaisesti tarvitsisi...

Napa sen sijaan rakastaa lunta, ei siis taida viime talvesta mitään muistaa kun oli silloin vielä niin junnu. Mutta minä muistan viime talven... ah, sitä Australian lämpöä, ai oliko täällä paljonkin lunta? ;)

Ehkä pienen henkien taiston jälkeen/seurauksena päätin, että Nome ei jää historiaan, mutta TOKO, on ja pysyy meidän "pääaineena". Suoritetaan sitä nomee sit sivuaineena =) Koira loistaa molemmissa lajeissa, ehkä nomessa siksi kun en sitä pääse pilaamaan (kun emme treenaa aktiivisesti) ja Toko on vaan niin kivaa, joten miks me ei siitä tykättäs... Muistuttakaa mua pliis siinä vaiheessa ku äly lähtee tunnarin tms kanssa...

Noh, mitäs me oltais tehty sitten viime päivityksen? Hmm... Ollaan treenattu Nokoo, eli Nome + Toko... Eli samoja juttuja mutta eri ympäristöissä. Jotta sitten edes jotain osaa... suuremmin kyllä treenaillaan eri juttuja eri käskyillä, ettei lapsi menis sekasin. Plus Napa tajuis mitä siltä milloinkin halutaan.

Merkille meno alkaa sujumaan jo sisällä, eli kohta alkaa ulkotreenaus (kuhan pakkanen laantuu edes alle miinus 10:een... Sivulle tulee sellasella vauhdilla ja innolla, että pakko alkaa hillitä, meinaan jo kaatua. Veikkaan että pisteitä tippuis kisoissa "törmäämisestä (=täystaklaus)" :D Hassuinta, että Napa ei oo törmäilystä moksiskaan, lähinnä tapittaa että "tässä mä nyt oisin"... Siitä ollaan päästy seuraamaan jopa kaksi askelta, joskus vahingossa ehkä enempikin... olen koittanut olla liikaa hinkkaamatta perusasentoa alussa ja lopussa.

Maahanmeno... kriisin paikka... toimii vaihtelevasti, eli ei hyvin. Joskus menee niin nopeesti että kyynärpäät kolisee, ja joskus ei mee mitenkään tai sit jää puolitiehen tapittaan... ei hyvä. Oon koittanu nopeutta naksutella ja pysyvyyttä erikseen... ei ni ei.

Suurin murheenkryyni on kuitenkin liukkaat pinnat. Onneks meillä on rappukäytävä jossa voi treenata. Kamalasti kyselee apuja, mutta kun niitä ei tule niin onneksi mimmi ite aattelee ja rupee sen jälkeen toimimaan. Lähinnä ollaan eka ulkona treenattu vaik pallon kanssa (jota se siis rakastaa) ja sit sitä palloo heitellään tuol rapussa. Joo naapurit rakastaa meitä ;) Olin tossa aamuna eräänä niin ihana, että klo 6.15 vein aamuruoan metallikupissa keskelle rappusia, ja lapsi sinne syömään. Noh, aluks katteli mua et "et ole tosissas", mut ahne noutaja niin sinnehän se painu ja jäi nuolee kupinkin, vaikka se kolisi kaidetta vasten. Olin ylpee.

Kyllä se leluja hakee jo ihan hyvin, mut tottistelu on viel rapussa hankalaa. ei tuu ollenkaan lähellekään jos oon kaiteen vieressä jne. Jänskättää liikaa, vaikka mitään ikävää ei rapussa ole tapahtunut. Tyhmä piski vaan jännittää kaikki lihakset ja koittaa luistella kynsillään... jos vaan jolkottais rennosti ni ei olis ongelmia... ja tämä selitetään koiralle kuinka? :D

Läheisyys on muutenkin pikkunen ongelma Napalle. Kyllä se sohvalla ja sängyssä voi maata vaikka mun päällä, mut sivulla olo ja lähellä pysyminen on hankalaa. Sivulle siis tulee hyvin, nopeasti ja joskus suoraankin, mutta jos annan käskyn "odota", eli perse maassa venailet uusia käskyjä; se nytkähtää/hypähtää aina suuntaan X muutaman sentin. Ei voi olla kuin liimattuna siinä vaan on pakko saada sanoa viimenen sana. Tosi ärsyttävää, ja voin kertoo että sen kanssa ollaan tehty paljon hommia ja siltikin ongelmia. Ja uskallan kuitenkin väittää että osaan koiraani kouluttaa, vaikka vika mussa luultavimmin onkin! Ei saa luovuttaa, pitää nostaa rimaa ylemmäs niin se on helpompi alittaa... ;)

Pakko myös myöntää, että ainoa asia jota Kannuksesta toistaiseksi olen kaivannut, ovat ne hullut koiraihmiset jotka laittaa ittensä likoon 110, varsinkin jos joku tarvii apua paikkamakuun häirintään jne. Oli läästijöitä, kiusaajia, härnääjiä ja ennen kaikkea NEUVOJIA JA KANNUSTAJIA... sillon ku menee hermo ni lohdutti viimeistään sillon ku näki et muillakin menee joskus vituilleen... joo, positiivisuus on perseestä ja pessimisti ei pety =) Sisähalli vois olla toinen jota halajan... Täällä niitä on, mutta arvatkaas missä hinnoissa, ja onko tilaa, ja ja ja... varsinkin me tarvittas hallittua häirintää, eli treenaamista muiden kanssa ja yhteistreenejä... eipä oo näkyny, ei niitä itekseen oikeesti vakavissaan treenaavia tai niitä rahoja joilla pääsis kursseille ja halleihin... Konala asuinseutuna on toko/agi-mekka, joten sinänsä hyvät puitteet. Pitää yrittää änkee jalkaa ovien väliin viimeistään ku Napa on kisaikänen ja perusasiat on tarpeeks hyvin (mun mielestä) hallussa!

Noh, toistaiseksi meillä riittää työnsarkaa myös pihalla, joten sisähalliin ei ole siinä mielessä kiire. Pihalla ollaan treenattu jonkun verran pallon/patukan/tms ettimistä ohjattuna. Tähän antaa hyvät mahollisuudet itse Napa, joka vapaana ollessaan ei jaksa kauheesti kiinnittää huomiota mihin pallo lensi. Kun se muhun päin käännähtää, pistän istumaan (nostan käden ylös ja pitkä pillitys), jonka jälkeen ohjaan kädellä oikeaan suuntaan... kun hollilla pipiu, pipiu, pipiu... ja TADAA: pallo löytyi... aluksi ja joskus vieläkin ongelmana, että neiti kuvittelee olevansa niin saakelin fiksu, ettei jaksais kuunnella. Lähtee ohjauksesta huolimatta suuntaan X nenä auki... ei auta, sit piiiiiiiiip ja jos ei pysähdy ni haen sen sieltä saakeli :D Homma sujuu kerta kerralta aina vaan paremmin, joten kyllä tää tästä =) Hankalinta on kun en tiedä kuinka nää asiat "oikeesti" kuuluis opettaa... sit kokeilen tokon avulla... esim noi suunnat... nehän on ku ohjattu! ;)

Eniten ollaan kuitenkin treenattu "sivu" (=kontaktissa seuraamista) ja "tässä" (=vierellä kävelyä tsiigaillen ympärilleen) eroa. Jotta sitten ehkä joskus kun joutuu Nomeileen, Napa osais kulkee vierellä ja silti olla kartalla mihin mitäkin putoo jne. Markkeerauksissa Napa on supertarkka ja nopee, joten en halua pilata sitä niin, että Napa nostaa katseen muhun ja unohtaa kohdan minne dami putos... toistaiseksi sujuu siis hyvin, ja enemmän treenaillaankin kontaktittomuutta kuin kontaktia.

Näillä mennään, vaikka sitten perse edellä puuhun! Palaillaan! Voisin koittaa joskus laittaa kuviakin, eli ekaks niitä varmaan pitäis ottaakin... viimeks napaa kuvaillu varmaan elokuussa kun Mettekin oli vielä mukana menossa... hups! =)