elikkäs päivitän blogiani taas... niin tääkö on sitä tyhjääkin parempaa? :D saman voisi hoitaa facebookin statuksessa...

Noh, tänään oli minun syksyn viimeinen arkitokokurssi kerta... Toisinaan todella hajottavaa hommaa, mutta kyllä joku myönsi jotain irti saaneen. Hyvä niin.

Napan kanssa ollaan alotettu treenaaminen, joo'o, ihan oikeesti. =) Viikonloppuna naksuteltiin istu-maahan-istu-juttuja ja kovasti koitetaan hinkata seuraamista alulle. Seuraaminen on vaan ohjaajalle niin suuri peikko, että ahistaa jo ajatuskin joka tietty näkyy koiran motivaatiossa ja halussa oppia. Nyt ollaan toistettu miljoona kertaa sivulletuloa, mutta edelleenkään Napa ei tule ensimmäisellä kerralla suoraan ja tarpeeksi liki. Olen poistunut tilanteesta ja ottanut uudestaan, eli en opeta korjaamaan vaan tulemaan kerralla oikein... Ja huoh, ei ni ei. Saako luovuttaa? Jos en saa koiraa edes sivulle suoraan ni miten sen saa seuraa...

Naksu kun on niin näppärä vekotin ni otettiin sit kosketusalustaakin. Ja kyllä ne herneet toisiinsa törmäili lopulta, ku hieman ravisti =) Maahanmenoa treenattu niin paljon, että alkaa tarjoomaan sitä ennen koskemista, noh ei kai se haittaa... voi sit suoraan siirtää maahanmenokosketuksen ruutuun.

Tokoa ollaan siis hinkattu ja tuntuu että Napakin diggailee siitä. Kestävyyttä liikkeissä, malttamisessa sun muussa  on tasan nolla, mutta annetaan pennulle anteeksi. Niitä juoksuja odotellessa. Juoksut yleensä aiheuttaa sen että koiran korvat aukee ja hommia voi tehdä edes semisti harkiten. =)

Kuumuminen on kyllä yksi niistä suurista asioista joiden kanssa painimme suurimman osan ajasta. On tasapainoiltava sillä rajalla, että meneekö yli vai ei... Itse olen sitä mieltä, että kuumuvan koiran kanssa pitää treenata myös niitä kuumottavia treenejä jotta koira itsekin oppisi säätelemään virettään. En halua aina treenata "viileällä" koiralla ja sitten kerran ku eksytään kokeisiin ja onki aika siistii ni sit ammutaan yli ja kovaa ku ei pää kestänytkään. Rauhottuminen on treenilistalla joka päivä, mutta myönnän että kun Napan silmät pyörii ku hedelmäpelissä ni alkaa omatkin kierrokset nousta.

Arkitokossa Napa on saanu treenailla tolpan kanssa, eli kattella ku mä läästin kaikkii ihanii piskei ja treenaan niiden kanssa. Aika julmaa ja koira meinaa kuolla, ainakin äänestä päätellen. Napa kuumentaa ite ittensä siinä tolpassa ja ku vihdoin pääsen sen luo se kyllä istuu nätisti ja odottaa, mutta kun pitäis kanavoida se kuumuus mun kanssa tekemiseen niin se ei enää onnistukaan. Koira ei vaan kykene koska se jätettiin yksin... huoh.

Mut joo, ehkä vika on siinä, että se ei _ikinä_ saa ruokaa. Kotiin tullessamme yks täti pysäytti meiän treenit ja sanoi: "anna nyt hyvä ihminen sille ruokaa kun se sitä noin haluaa!" MITÄ? Me treenataan... johon täti: "voi toista, onpa julmaa"... tuli tosi hyvä mieli, melkein meinasin tempasta hihnalla sitä tätiä. Mikä siinä on, että koirien pitäis saada kaikki tässä maailmassa ilmatteeks!? Eihän me ihmisetkään saada. Joka päivä s**tana raadetaan duunissa, että saatais muutama euro vuokranantajalle... mäkin haluun kaiken ilmaseks!

Nyt kun Napa makaa raatona lattialla, voisin lähtee latailee akkuja jotta jaksais huomennakin treenata ja ehkä päivittää tännekin =) Älkää edelleenkään pidättäkö hengitystänne...

Kiitti moooi!