Pitkän suostuttelun jälkeen mut saatiin lähtemään keskelle korpea Labradorikerhon järjestämälle leirille. Pitkä viikonloppu tiedossa patukkahäntien keskellä, jee! Ai, siellä on WT-koe.... Kirsiiiii, saatko meiät vielä sumplittua mukaan? :D Ja kasvattaja käytti valttikorttejaan ja niinhän me startattiin leirin aluksi WT:ssä nuorten luokassa (ei oo vielä ne taipparit läpäistynä)! Epikset on niitä meiän juttuja, joten ei paineita ;)

Rasteja neljä, joista kaksi aamupäivällä ja kaksi iltapäivällä...

Ensimmäisellä rastilla, motivoitu ohjaus. Ampuja ampuu starttipistoolilla maahan, jonne koira piti saada hakemaan dami. Yllättävän helppoa, en tajunnutkaan kuinka motivoivaa ampuminen voi koiralle olla, vaikka damia ei näkisikään. "Mene" ja Napa pinkas sellasella tykillä damille ja melkein yhtä lujaa takasin. Tuomari sanoi, että täähän meni just niinku me oltiin suunniteltukin että tää suoritettas =)

20p

Toisella rastilla oli markkeeraus pellolla. Onneksi heitto tuli pienen puskan eteen, jolloin koira sai paremman kiintopisteen. Palautus nätisti, mutta jotainhan siinäkin meni ku piste putos, mut onneks ei sentään dami ;)

19p

Kolmannella rastilla oli lähihaku. Ihan lammen rantaan oli heinikkoon piilotettu ainakin yksi dami. Vähän jännitti, että lähteekö mun vesihullu noutaja sinne lutakkoon uiskentelemaan. Lähetyspaikan sai onneksi itse valita ruohikon reunasta. Näin että Napa sai hajun ja lähetin etsimään, hyppäsi alueelle ja samantien takaisin damin kanssa. Tuomarikin naurahti, että sepäs oli helppoa =) Sit lähetys uudelleen alueelle ja lisää dameja etsimään. Kesken haun tuomari sanoi, ettei siellä varmaan enää oo mitään, ota koira pois. Piip piip ja kiitos hei =) (tuo oli muuten meidän kokeen ainoa pillitys!)

18p

Viimesellä rastilla oli markkeeraustehtävä metsässä. Laukaus ja heitto, luvasta lähetys, siistin piston jälkeen dami käteen, JEEE!

20p

Sit alkoki jännittää ihan todenteolla! Se ois sitte finaali jäljellä, APUA, ekat "oikeet" kisat... ei tän näin pitäny mennä =) piti vaan vähän hakea starttikokemusta ja hömppäillä.

Noh, finaalissa meitä Nuo-luokkalaisia oli jäljellä enää kaksi, minä ja Petri Paavola (SNJ:n puheenjohtaja, jos joku ei vielä tiennyt). Nii, ja sit kerrottiin että jos nyt mokaa niin ei saa tulosta, eli kaikkien tehtävien pitää mennä putkeen. Ei yhtään armoa, toisinkuin tokossa, jossa voit ottaa jostain nollan ja parantaa muualla... Ei täällä. Kyynel. Noh, mokataampa sit edes kaikkien silmien edessä (finaalia yleensä raahautuu katsomaan kaikki kisaajat). Nuorten luokan finaali vielä viimesenä, että varmasti myös ne voittajassa kisaavat saavat naureskella :D

Petri meni ensin ja jäin ihan yksikseni kuuntelemaan aploodeja joita muille annettiin. Onneks ei jännittäny yhtään, NOT! En oo ikinä tärissy niin paljoo ku sillon, aivan järkyttävää! "Seuraava!" EIH, kai se on pakko mennä...

Kivasti keskelle peltoa, josta kaikki varmasti näkee. Tehtävänä ykkösmarkkeeraus metsänlaitaan, kivasti ojan ylityksellä (ojat on meiän kirous, Napa ei haluais hypätä jos voi kiertää). Onneksi ojaa oli joka suuntaan niin ei voi kiertää vaan pakko hypätä suoriltaan. Matka oli semipitkä, mutta ei mahdoton. Heitto ja koira hakemaan. Napa yllätti itsensäkin ja toi damin suoralla pistolla ojan yli hienosti hypäten. Dami käteen asti ja taas voi hengittää. Aivan mahtava fiilis, sehän meni putkeen!

18p

Pisteitä yhteensä 77/80 +18 finaalista! Sijoituttiin ensimmäiseksi ja Napa oli tuomareiden valinta <3 JEEE! Ehkä tää vielä tästä helpottaa kun oppis ite olemaan rennompi! Pakko myöntää, että pieni WT-kärpänen puraisi :D